Kuten varmaan moni jo arvasi, innostus lopahti. No osa syy siihen on että tietokoneeni hajosi ja se lähetettiin Ruotsiin tehtaalle korjattavaksi. En tiedä koska saan sen takaisin, mutta jatkan varmasti Fukudaa, jos mahdollista.

En ole lopettamassa. Tämä on vain taukoa kunnes saan koneeni takaisin, nyt käytän äitini konetta, joka ei kestä simssin pyöritystä. Eli ette pääse minusta eroon :)

Olen pahoillani, mutta alussa on aika turhaa, joten voi ne skipata jos ei jaksa lukea. Siinä puhun vain perijä valinnasta ja sitten tulee talosta vaan pohjapiirrokset!

 

Elikkäs, kuten sanoin niin Furin ja Norin kanssa tuli tasapeli. Ensin ajattelin että, noh Kiboo nähätävästi voitti. Mutta sitten taas sain ehdotuksen uudelleen äänestyksestä, no se olisi liian hidasta odottaa taas viikko, että saisi selville perijän, ja varmaankin samat ihmiset äänestäisi samoja, joten tulos olisi varmaankin sama. Viimeseksi ajattelin noppa! Aivan minä arvon! Se on reilua, tai no luulisin. Eli arvoin kaikkien välillä nopalla.

1. Kiboo 2. Nori 3. Furi 4. Tenshi 5. shinju

Jotta tiedätte kuka pääsi jatkoon, teidän pitää lukea osa :) Saattaa olla että yllätys menee pilalle jos laitan uuden sivupohjan jo nyt, mutta katsotaan. Laitan sen varmaan parin päivän päästä.

 

Tälläisessä tönössä Fukudat asustaa nyt. Sama talo, kuin viimeisissä osissa, mutta vaan vähän muuteltuna. Mitsyn palkka on niin hyvä, että oli varaa koko talon remonttiin. Tekisinkä taloesittelyn?

Alakerta. Vessa, keittiö, olohuone, eteinen ja jonkin lainen "taide" huone

Makuuhuoneet. Lastenhuoneet ja vessa. Oikeassa reunassa oleva isompi makkari ja siihen liitetty pinkki vessa on nuorempien- ja tuo toinen on vanhusten makuuhuone

Noh mutta osaa. Yritän kertoa tarinamaisemmin tästä eteenpäin. Muuten mitä pidätte otsikkokuvasta? Pitäisikö alkaa laittamaan tälläisiä :)

//Alkaa minä kerronnalla//vaihtuu sitten jossain//huomaat varmastikin//

Puhelin soi, päätin vastata muiden vielä nukkuessa. En saanut päähäni kuka mahtaisi soittaa tähän aikaan aamusta, olihan kello vasta 10.15 ehkä joku kaupittelee taas mattoja.

Nostin luurin hitaasti, se tuntui raskaalta. Katsoin numeroa, joku soitti kotoa. Parahdin ja mietin, ei kai kukaan ole kuollut. Ei niillä muuten olisi asiaa. Ei niitä ollut viimeisinä kahtena vuonna kiinnostanut, kerran ovat soittaneet. Sydämmeni hakkasi ja sitä alkoi pistellä. Aloin laskea kymmenestä ykköseen, henkeni tasaantui viimein. Hivutin varovasti luurin korvalleni, en ollut valmis kuulemaan vielä sitä, mitä odotin.

Vastasin puhelimeen, ja kuulin olevani perijä. Taksikin oli jo soitettu valmiiksi. En edes ehtinyt vaatteita vaihtamaan kun se jo ajoi pihaan. Kuulin että muut olivat tienneet tästä jo viikkoja, joten törkeänä en jättänyt lappua. Miten olisin edes ehtinyt sellaista kirjoittamaan. Jos he kerran tiesivät niin kai he osasivat päätellä edes sen verran.

Yliopisto oli ollut ihanaa aikaa, kuluneet kaksi vuotta mahtavia. Kylmä tunne valtasi minut, olisinhan nyt ilman heitä, rakkaita sisaruksiani. Lupaan kyllä soittaa heille päivittäin, elleivät he soita minulle. Olin pettynyt Mitsyyn ja Jiroon. Olisi ollut viimeinen vuoteni, mutta jouduin jättämään sen kesken typerän perijä asian takia. Muut sai jatkaa "opiskelua" , me vain pidimme hauskaa. Nyt se kaikki jäisi, kohta olisin äiti. Turhake. Vanha. Kurttuinen. Pilkankohde. Huono roolimalli. Kaikki ne ikävät asiat valtasivat mieleni adjektiivein. Miten muka kestäisin. En ollut varautunut tähän. En, en en. Joten miksi minä. Koska minulla ei ole muutakaan tarkoitusta elämässäni, siinähän se syy oli.

Viimein taksi ajoi pois, pois kauas täältä. Käännyin katsomaan takalasista horisontin taakse jäävää maisemaa. Hyvästi! Kuiskasin hiljaa ja painauduin penkkiin yhä tiukemmin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ennen niin tuttu hiekka ei rapissutkaan kenkieni alla. Tilalle oli laitettu vaaleata sementtiä. Olihan se tyylikästä, mutta ei kotoisaa. Taksi ajoi pois hiljaa. Nostin katseeni maasta ja katsoin järkyttyneenä taloa, jota ennen olin kutsunut kodikseni. Ei tämä ollut se talo. Pelokkaana katsoin taakseni, mutta taksi oli jo mennyt. Olivatko he muuttaneet kertomatta meille?

Olihan se nyt pakko mennä katsomaan. Jos siellä olisikin joku tuntematon, ystävällisesti esittelisin itseni ja kertoisin vaikka myyväni mattoja. Näin teen. Hei olen Tenshi Fukuda, haluaisitteko ostaa mattoja?

Lähdin kiipeämään portaita hitaasti. Katsoin uutuutta ja koskemattomuutta hehkuvaa parkettia allani. Olipa se kaunis, maksoi varmasti maltaita.

Päätin varmistaa olevani oikeassa talossa ja otin avaimeni esiin. No niin, jos nämä käy, tämä on kotini. Jo sanan sanominen toi ne ikävät asiat taas mukanaan. Miten muka selviäisin. Turhake, ruma, vanha... Se lista oli loputon. Olin saanut aikani kulumaan taksimatkalla miettimällä niitä hirveitä adjektiivejä, jotka kuvaisi minua äitinä. Kolme tuntia masennuksessa rypemistä, piristi päivää kummasti. Rupesin nauramaan, en osannut valehdella edes itselleni.

Kumma kyllä ovi aukesi avaimellani. Laitoin laukkunu lattialle, joka oli täynnä tavaraa. Tämähän alkaa jo vaikuttaa tutulta naurahdin itsekseni. Huomasin edessä olevassa nurkassa hatun, se oli kaunis, muistin heti että se oli Furin. Huokaisin, tuli ikävä häntä.

Mitsy maalasi hymyillen. Hän oli yhtä kaunis kuten muistin. En uskoisi että hän on kohta 50 vuotta.

Mitsy laski siveltimen kun huomasi Tenshin tuijottavan hymyillen äitiään.

-Tulitpa sinä pian. Olisit soittanut niin olisin siivonnut täällä. Mitsy hymyili lempeästi Tenshille ja kietaisi tämän syliinsä. Tenshi haistoi Mitsyn tutun ja turvallisen hajuveden.

-Kulta? Joko Tenshi tuli? Kuului Jiron huuto. Ei hetkeäkään kun Jiro liittyi halaamaan palannutta tytärtään.

Jirokin oli vanhentunut, sen huomasi. Hänen punaiset hiuksensa olivat enemmänkin oranssit. Hänen nuorekkaat vaatteet olivat vaihtuneet siistiin liiviin ja housuihin. Kaikesta huolimatta hän ei näyttänyt vanhalta, enemmänkin siistiltä.

Edellinen papukaija (en muista edes enään nimeä) kuoli. Jiro osti uuden papukaijan joka nimettiin Babuksi.

Tenshi tottui pian asumiseen vanhempiensa kanssa. Hän jopa käväisi parturissa lyhentämässä kutrinsa.

-No mutta kulta oletkos löytänyt ketään miestä? Jiro otti puheeksi kesken ruokailun.

-M...mitä? Siis en minä ole kaiketi... Tenshi sanoi vaivaantuneena.

Mitsy huokaisi syvään ja oli ihan hiljaan. Hän ei viitsinyt puuttua.

-Jaa... Mutta ethän sinä vain lesbo ole, koska sitten et voisi olla perijä, kun eihän sitä voi sell.... Mitsy potkaisi Jiroa jalkaan. Tenshi katsoi hämmentyneenä isäänsä.

-Siis mitä?

-Kulta olemme kaikki aikuisia, joten sanon tämän suoraan. Jos et pian homma ketään, olet rupsahtanut turhake. Tenshi ei pystynyt enään kuuntelemaan, taas nuo samat sanat: rupsahtanut, turhake. Miten Jiro onnistui valitsemaan juuri ne? Tenshi oli hämmentynyt. Hän oli juuri päässyt yliopistosta, joten ei hän ollut vanha, vielä.

-Ehheh... Turhake? Rupsahtanut? Noinko sinä äidistäkin ajattelet? Tenshi sanoi ovelasti. Mitsy katsoi Jiroa tutkailevasti.

-No siis.. Kun onhan hän jo yli neljänkymmenen. Niin olenhan minä sitä joskus ajatellut... Jiro kakisteli. Mitsy paiskasi lautasensa pöytään ja käveli pois. Jiro jäi häpeissään pöytään.

-Minähän näytän hyvältä, en ollenkaan rupsahtaneelta? Eikös niin. Juuri olin parturissakin. Olen kaunis, luulisin, hyvin kaunis. Niin Furi ainakin aina sanoi. Hän oli todella kaunis. Hyvin kaunis, minä en niinkään. Tai no kauneus on katsojan silmissä! Tenshi puhui peilikuvalleen.

-Äsh.... Taidan olla sekoamassa, puhun peilikuvalleni ja ryven itsesäälissä. Jos menisin vaikkapa katsomaan miltä kaupunki näyttää nykyään. En minä kyllä tänään, ehkä huomenna. Jos löydän jotain sopivaa päällepantavaa. Ei nämä ryysyt kelpaa. Ja hiuksetkin pitäisi laittaa... Tenshi katseli itseään ankarasti peilistä.

Tenshi oli menossa kastelemaan kukkia kun huomasi oven raosta omituista vaaleaa valoa.

Hän nojautui taaksepäin ja näki Mitsyn heiluttamassa kiiltävää keppiä.

"Voi ei! Furi olikin oikeassa, ja kukaan meistä ei uskonut häntä. Hän aina puhui siitä haamusta jolla oli noidanhattu, ja että äiti olisi taikonut sen. Kuka sellaiseen voisi uskoa? Olisi silti pitänyt! Nyt otan tästä selvää. Pystyn siihen"

-Äiti mitä sä teet? Tenshi säikähti kun huomasi lätäköiden höyrystyvän ilmaan hetkessä.

-Siis minä... Minä vain... Mitsy takerteli. Mitsy huokaisi hiljaa. Hän ei tiennyt mitä tekisi. Mitsy hieroi ohimoitaan hetken ja katsahti takaisin Tenshiin.

-Selvä, minä kerron, mutta et sitten sano sisaruksillesi, tai muillekkaan. Mitsy kumartui eteenpäin kuin aikoisi kuiskata.

-Okei, mä lupaan. Eikö edes isälle saa kertoa?

-No hänkin on noita, joten samapa tuo... Mitsy sanoi tyynesti.

-Noita? Tenshi huudahti.

-Hiljaa! Ei sitä saa kaikille kuuluttaa.

-Mutta te ette ikinö uskoneet Furia, minun on saatava kertoa hänelle että on oikeassa.

-Saanko? Tenshi laittoi kätensä Mitsyn olkapäälle ja katsoi anovasti tätä.

-No, hän tietää jo. Tai siis on jo noita. Muutimme hänet kun hän sai selville, mutta että se olisi uskottavaa hän jatkoi esittämistä, että ei muka tietäisi.

-Muutitte? Voiko noidaksi vaan tulla? Mä haluan myös! Tenshi sanoi päättäväisesti.

Mitsy kertoi noituudesta pari sääntöä ja muutti Tenshin noidaksi. Mitsy ei voinut vastustaa Tenshin anovaa ilmettä.

Mitsy vietti aikansa rennosti, eihän hänen pitänyt käydä töissä kun kerran viikossa.

Tenshi katsoi itseään peilistä. Hän oli lähdössä kaupungille. "Onkohan tämä paita ihan naurettava. Pitävät pian jonain tyrkyttäjänä..."

-Äitii!! Oletko nyt varma tästä paidasta?

-Kyllä, se on todella kaunis. Se on ihan näköisesi. Mitsyn vaimea huuto kantautui vessaan.

Jirokin sai ylennyksen, vihdoin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tenshi ajoi lähimpään ravintolaan. Pihalla hän näki heti jotain mieleistään.

-Anteeksi, ollaanko me ennen tavattu? Tenshi kysyi varovasti.

-Mikähän mahtaa olla neidin nimi? Mies kysyi rennosti.

-Olen Tenshi. Tenshi Fukuda.

-Ahaa... Mies katsoi kumartuneena Tenshiä. Hämmentyneenä Tenshi yritti hymyillä, mutta ei pystynyt.

-Juuh, ei olla ennen nähty, mutta kiva tavata. Olen Koji.

-Heh... Anteeksi, luulin sinua erääksi toiseksi. Olen pahoillani. Tenshi sanoi nolona.

-Ei mitään. Oli kiva tavata.

Kumpikaan ei siltikään pystynyt lopettamaan jutustelua joten he rupattelivat pihalla melkein tunnin.

-Olisko sulla nälkä tai jotain? Tenshi hymyili söpösti.

-Pyydäksä mua ulos? Koji nosti kulmiaan hassusti ja naurahti.

-Joo... Kai, en tiijä.

-Noh mennään sisään sitten. Koji hiipi kohti vapaata pöytää.

Tenshi päätti näyttää hyvää ravintola kokemustaa, jota hänellä ei ollut, ja tilasi kakkua. Koji taas puolestaan otti häränsisäfilee pihvin. Nolona Tenshi hymyili ja katsahti lautasia. Tilanne korjattiin shamppanialla.

He juttelivat pitkään. Tenshi ei saanut edes kakkuaan syödyksi.

Ilta tuli ja Tenshi kaarsi autollansa pihatielle.

Hän ja Koji kapusivat autosta ulos.

-Mulla oli kyll kiva ilta. Tenshi kiitti.

-Joo, otetaan joskus uusiks.

Tenshi otti Kojista kiinni ja veti tämän lähelleen.

He suutelivat hitaasti Tenshi irrotti otteensa ja Koji käveli pois, sanaakaan sanomatta.

Oli kulunut jo pari päivää. Koji ei ollut soittanut, vaikka oli luvannut.

Viikon päästä Tenshi oli jo epätoivoinen. Hän kirjoitti viestin Kojille, mutta juuri kun oli lähettämässä sitä, hän poisti sen. Hän aloitti alusta ja sama toistui, monta kertaa. Mitsy ja Jiro eivät kiinnittänyt mitään huomiota Tenshiin, koska tähän ei saanut edes kontaktia.

Illalla puhelin soi. Toiveikkaana Tenshi käveli vastaamaan.

-Haloo? Tenshi sanoi varovasti.

-Onko Tenshi.... Fukuda paikalla?

-Kyllä, tässähän minä.

-Selvä. Täällä on Koji....

-Koji! Tenshi kiljaisi. Hän oli onnellinen. Koji soitti viimeinkin.

-Kyllä Koji. Maagiset Matot- firmasta päivää. Haluaisitteko ostaa uusia mattoja? Tenshi sulki luurin pettyneenä. 

Seuraavana aamuna Tenshi meni tapojensa mukaan noutamaan lehden. Ottaessaan lehteä hän näki suuren kimpun kukkia. Hän nosti kukat ylös ja luki kortin.

------------------------------------------

En ole ehtinyt soittaan. Soittele!

XOXOXOX

-------------------------------------------

Hän meni puhelimelle ja soitti Kojille. Tenshi soimasi itseään, koska ei ollut tajunnut soittaa itse Kojille, koko viikkona.

Koji soitti ovikelloa ja Tenshi ryntäsi ulos. Hän suuteli tätä kuin viimeistä päivää.

He juttelivat niitä näitä.

-En tiedä, onko tämä vähän liian aikaista, mutta minä oikeasti rakastan sinua... Tenshi kakerteli.

-Eli siis, jos vain haluat, voisit muuttaa tänne, minun ja vanhempieni luokse. Koji katseli ympärilleen hetken. Hän katsoi Tenshiä vuoroin omia jalkojaan. Viimein tämän katse asui Tenshin silmiin. Niissä säkenöi ilo.

-Totta kai, rakas!

Tenshi hyppäri Kojin kaulaan.

Tässä on Koji muutoksen jälkeen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

Näihin tunnelmiin jää tämä osa.

Kommentteja kiitos! :)

 

 

No niih, tässä osassa on perijä äänestys. Anteeksi että osan kanssa on kestänyt.

Sanon jo tähän alkuun, että kaikki on laitettu yliopistoon.

Syy nro 1. On helpompi tehdä ns. esittely osa heistä yliopistossa, kuin teineinä.

Syy nro 2. En halua luopua kenestäkään, joten saan tällä enemmän pelaamista kaikille.

Toivon että kaikki sitten äänestää!

Mutta sitten osaan...

Mitsy sai vähän aikaa sitten tämän lehmäkasvin. Laitoin sen aidan toiselle puolelle, ettei ne kaikki ohikulkijat mene syömään sitä kakkua. Jos sais haudankantaimen (vai mikä sen nimi oli?) niin ei olis mitään hätää. Mutta nyt tarinaan.

Talossa oli hiljaista ilman riiteleviä kaksosia ja kolmosia leikkimässä. Kaikki olivat lähteneet yliopistoon. Mitsy ja Jiro olivat pyytäneet Noria ja Furia odottamaan kunnes kolmosetkin pääsisivät mukaan, eikä kaksosilla ollut mitään tätä vastaan.

Koska Jiro ja Mitsy olivat kaksin he pystyivät taikomaan miten halusivat. Elämä oli todella tylsää. Mitsy turhautui jo seuraavana päivänä ja soitti lapsilleen tämän tämän.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Varoitan tässä jo heti, että alastomia ja puolialastomia simejä vilahtelee välillä...

Asuntola jossa asustaa Kiboo, Nori ja Shinju. Asuntola on sisustettu modernisti ja pastelliväreissä. Asukkaat ovat hiljaisia ja sääntöjä löytyy paljon. Opiskelua tuetaan kaikin mahdollisin keinoin. Täydellinen asuntola niille jotka haluavat opiskella hartaasti.

Viereisessä asuntolassa asuukin Furi,Tenshi ja Yoshi. Asuntola on sekainen ja mikään ei mene yksi yhteen. Juuri täydellinen ihmisille joita koulu ei juurikaan kiinnosta vaan juhlin. Alatiilien laatoitus on vähän mitä sattuu, kuten huomaatte.

Tässä on Shinju. Hänestä tuli todella kaunis, vaikka itse sanonkin.

Tämä komistus on tietysti Kiboo. Tarkkaan harkittu villapaita päällä ja siistit housut jalassa, kuten aina.

Tässä Tenshi. Furin tavoin hän on ihastunut lolita tyyliin. Yhdessä he sitten aina katselevat uusia vaatteita ja muuta tyylin kuuluvaa. En tiedä mistä tuo iho on hänelle tullut, mutta ei kaunis se on.

Tässä Nori. Hänestä tuli kaunis vanhetessaan. Nuo hieman terävät posket ovat kyllä säilyneet aina.  Lapsena hän ei niin kaunis ollut, mutta nyt hän on todella kaunis.

Furi pysyi yhtä viehättävänä kuten aina. Lolitaan hän pukeutuu vieläkin, siitä ei päästä mihinkään. Tenshin kanssa he ovat todella söpö parivaljakko.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Furi ja Yoshi pysyivät vieläkin yhdessä. Furi sai jopa Yoshin suostuteltua yliopistoon.

Tenshi ihastui ensisilmäyksellä Katsumotoon. Tenshi yrittää parantaa suhteitaan Katsumotoon päivittäin.

Kiboo tapasi kauniin Futaban. Futaba ei vain ole näyttänyt kiinnostustaan Kiboolle.

Kuten aina, Furi on ihmisten ympäröimänä. Vaikka he ovat asuneet asuntolassa vajaan viikon, Furille on muodostunut oma joukkonsa.

-Tässä sitä mennään ootko valmis? Vai luovutatko? Furi halasi Tenshiä kiusoitellen.

-Luovuttaisin! Hei pliis, sä tunnet mut, mä en luovuta koskaan. Tenshi hymyili suloisesti.

Yläosattomina Tenshi ja Furi kävelivät aamiaiselle. Ihmiset ympärillä järkyttyivät, tai ainakin osa heistä. Pari vihellystä kuului, mutta Yoshin vihainen ilme ja nyrkin heilutus sai loputkin pojat hiljenemään.

Tenshin ja Furin räkättäessä asuntolassaan ja pitäen hauskaa, Nori istui huoneessaan meditoimassa. "Voisihan sitä mennä vaikka katsomaan miten ne kaksi pärjää. Varmaan hölmöilevät taas. Miten ne jaksaa? No olisihan se kivaa, jos Furi olisi minun bestikseni, eikä Tenshin. Minähän olen sen kanssa kaksonen, miksi ihmeessä en ole osallisena tähän? Jopa Kiboo ja Shinju huolitaan mukaan. Mitä tein väärin?" Nori mietti ja huokaisi surullisena. Hän keksi vastaukset vaikeisiinkin laskuihin ja yhtälöihin, luki kirjaa kuin kirjaa kielellä millä hyvänsä, mutta Furia ei osannut lukea. Hän toivoi vain kuuluvansa joukkoon.

-Kato Tenshi, Nori tuli lukemisiltaan! Furi huusi tanssivalle siskolleen.

-Furii! Nori oli halaamassa siskoaan, kunnes tajusi tämän perääntyvän koko ajan. Hän huomasi vasta tämän olevan puolialaston.

-Ei olla ees viikkoo oltu täällä, ja heti sä oot munaamassa itsesi! Mitä tää nyt on! Et sä voi tehdä tällästä, siis oikeesti ootko ihan idiootti. Täällä oot ilman yläosaa ja tanssit! Mitä Yoshi on tästä edes mieltä? Nori huusi Furille joka muljautteli silmiään.

-Yoshi pitää tätä hauskana ideana, ja dorka tää on vaan veto! Etkö tajuu, että teen tän Tenshin kaa koska halutaan olla erilaisii ja siistei tyyppei, niiku nää ihmiset täällä! Etkö viimein ala tajuu, miks ihmeessä me mentiin eriasuntolaan kun sää? Furi sanoi koppavasti.

-No, mä luulin et ei ollu enempää tilaa. Nori katsoi tanssivaa Tenshiä toivoen olevansa tämän tilalla.

-Ei! Vaan koska te kolme ootte niin tylsiä! Mitä itua on elää, jos ei nauti siitä? Furi kääntyi pois ja jätti Norin yksin ovelle seisomaan.

Tälläinen viuhahtelija juoksi päivät pitkät asuntoloissa järkyttämässä viattomia simejä.

Furi heräsi aikaisin ja haistoi palanutta alhaalla, hän juoksi alas ja näki hellan olevan tulessa. Kahvilaneiti oli jättänyt ruuan levylle lähtiessään.

Shinjun ja Furin sammuttaessa paloa Yoshi tepasteli pihalla roskapussin kanssa, kunnes kuuli Furin kimeän kiljaisun ja juoksi sisään.

Kukaan Fukudoista ei kuollut, mutta muita uhreja palo vaati.

Viimein paloauto kurvasi pihaan. Keittiö uusittiin ja kahvilarouva erotettiin seuraavana päivänä.

Furi ei jaksanut kirjoittaa esseitään itse, mutta aina hän sai jonkun suostuteltua.

-Fukito kuule, voisitko tehä mun esseen? Ku mun pitäis mennä Shinjun,Tenshin ja Yoshin kanssa kaupungille? Furi katsoi suloisella ilmeellä epäröivää poikaa.

-Mut, sielt tulee toi matsi en mä ny taida. Fukito vilkaisi sohvalle jossa pojat jo odottivat.

-Olisit nyt niin kiltti. Jooko? Furi sanoi niin suloisesti kuin osasi. Fukito oli kuin sulaa vahaa ja meni kirjoittamaan.

Harmi Kiboo jäi lukemaan, huomenna kun on ensinmäiset kokeet. Olisi ollut nätti baarimikko.

 Shinju yritti etsiä miespulista seuraa, mutta ainoa juttukaveri olikin kännissä pyörivä tuttu.

-Noh...Shiis oogs lukenu siihen sammokkoon jo lättyjä? Nainen sönkötti.

-Öööh... Kaipa mä oon. Tenshi kääntyi jakkarallaan kohti seinää.

(Anteeksi katto)

Furi ei voinut olla huomaamatta tätä näkyä! Viimein hän näkisi noidan, äitinsä lisäksi. Koska Mitsy oli kiistänyt kaiken Furi päätti oottaa muilta selvää, mutta ei ollut törmännyt noitiin ennen.

Furi jätti tapaamansa tytön sikseen ja ryntäsi noidan luokse.

-Moi! Mä oon Furi hauska tavata. Furi sanoi iloisesti. Nainen katsoi häntä hieman epäillen.

-Mä oon Yukie. Hän sai viimein kakistettua.

-Sä oot noita! Furi huudahti ja katsoi Yukieta epäillen.

-Pah! Mäkö noita. Yukie alkoi hekottamaan kuin mielipuoli.

-Sä vaan luulet, ku mull on tää asu päällä. Ei ku kato oon menossa naamiaisiin. Yukie kurtisti otsaansa ja yritti valehdella uskottavasti.

-Just! Mä näin sun taikovan. Miten sen selität? Furi tivasi.

-Ei mun tarvi selittää sulle mitään! Yukia kääntyi närkästyneenä pois.

-Miks et vaan myönnä! Mun äitikin on noita ja se ei suostu paljastaan sitä, miks et sääkään. Furi puristi kädet nyrkkiin ja karjaisi.

-Äitisi? Yukie katsoi Furia. Mikä hänen nimi on?

-Mitsy, Mitsy Fukuda. Tunnetko?

-Äitisi on kauppiaan lapsenlapsi. Miksi sitten sinä et ole noita? Yukie hämmästeli.

-En tiijä, olishan se kivaa. Ehkä, mut ei äiti ikinä oo mitään sanonu. Furi huokaisi.

-No jos haluut, niin illalla, kun kukaan ei nää, voisin opettaa sulle pari juttu. Nii sit olisit noita.

-Kiinni veti. Furi halasi Yukieta ja ryntäsi sisälle.

Shinju löysi seuraa itselleen. Kokeet olivat huomenna joten koko joukkio lähti kotiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sellasiin aikasten tylsiin tunnelmiin jäätiin. En oikein ole ehtinyt pelaamaan mitään jännää, mutta tässä olisikin vielä koko joukkio ja vähän tietoa.

Huom! Kaikki on vielä yliopistossa jatkoa odottaen, eli kun on ääniä niin tiedän koska voin uuden osan tehdä. Heillä on juuri alkanut viimeinen eli 4 lukuvuosi, mutta tässä tiedoissa puhuin vain 3 lukuvuodesta

 

Shinju Fukuda

Horoskooppi: Härkä

Tavoite: Nautinto

Pitää: Laseista ja kunnosta

Inhoaa: Zombeja

Muuta: Shinju ei ole kenenkään kanssa. Hän on päässyt tähän asti yliopiston kaikki lukuvuodet, joita on ollut kolme. Hänellä on kunto huipussaan. Maineeltaan hän on Mukava tuttavuus.

Kiboo Fukuda

Horoskooppi: Leijona

Tavoite: Suosio

Pitää: Hajuvedestä ja kunnosta

Inhoaa: Meikkiä

Muuta: Kiboo on valmistunut tähän menneisistä lukuvuosista täysillä arvosanoilla. Hän on sinkku, mutta rakastunut Futuba nimiseen tyttöön. Hänellä on logiikka huipussaan.

Tenshi Fukuda

Horoskooppi: Leijona

Tavoite: Perhe

Pitää: Meikistä ja luovuudesta

Inhoaa: löyhkää

Muuta: Shinju on valmistunut keskinkertaisilla arvosanoilla, mutta silti päässyt läpi nämä kaikki 3 lukuvuotta. Hänellä on kunto huipussaan ja hän on sinkku.

Nori Fukuda

Horoskooppi: Kauris

Tavoite: Tieto

Pitää: Meikistä ja silmälaseista

Inhoaa: Noitia

Muuta: Nori on valmistunut 3 lukuvuonna huippu arvosanoilla. Hän oli rakastunut Aki nimiseen mieheen (Akista ei ole kuvaa, koska on kadonnut mystisesti lehmäkasvin kitaan). Nori ei ole kasvattanut mainettaan yhtään.

Furi Fukuda

Horoskooppi: Leijona

Tavoite: Perhe

Pitää: Meikistä ja kunnosta

Inhoaa: Kiloja

Muuta: Myös Furi on valmistunut 3 lukuvuonna huippu arvosanoilla yliopistosta. Hän seurustelee Yoshin kanssa. Furi on maineeltaan Piristävä persoona.

 

 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Nyt kaikki äänestämään kiitos! Ei muuta uusi osa tulee kun on suunnilleen kaikki lukijat (joista olen tietoinen) äänestänyt, mutta toivoisin että tekin jotka vain luette äänestäisitte sitten tämän kerran edes anonyyminä.

 

Nyt kuten lupasin on enemmän Norista. Tosin Furin treffeistä on tässä alussa. Tää osa onkin sitten pidempi kun yleensä. Mutta en osannu katkasta mistään kohtaa.

HUOM HUOM! Tässä osassa on voimakasta kielenkäyttöä, jos ei sitä kestä/halua/jaksa skippaa kohdat jossa kaksoset riitelevät!

-Pöytä kahdelle kiitos. Yoshi sanoi miehekkäästi ja kätteli vanhaa naista.

Furi tuijotti pitkään Yoshin kasvoja. Kaiken niiden lävistyksien ja niittien alla oli herkkä poika.

-Hei Yos! Tuus tänne. Joku huusi ravintolan perältä.

-Sori, tuun ihan just. Yoshi vilkaisi nopeasti sivulle ja käveli pois. Furi jäi pettyneenä pöytään istumaan.

-Joku taitaa olla lätkässä! Punapäinen poika härnäsi ja laittoi kätensä Yoshin niskaan.

-Mit...Mitä! En varmana ole! Yoshi punastui ja yritti rimpuilla irti.

-Hei kyllähän mä nään. Sä plus hottis pimu. Kaikki tietää että viikonpäästä sä ahmit taas suklaata sydänsuruus. Poika nauroi.

-Pidä se turpas vaan kiinni Natsu! Yoshi sanoi loukkaantuneena ja tönäisi poikaa.

-Iha sama, esitä mitä esität. Mut kun teille tulee ero, saanks sen numeron. Toi on nimittäin kuumaa kamaa.... Poika iski silmää Furille joka tuijotti pää kallellaan nahistelevia poikia. Yoshi loi murhaavan katseen poikaan ja tönäisi tätä uudestaan.

-Pysy erossa siitä! Yoshi huusi. Furi kääntyi katsomaan pöydästä riehuvaa seuralaistaan, joka käveli pää punaisena takaisin.

-Heh, kaverit vaan... Opettaja sai sakkoja... Siis niillä oli jotain... ampiaisia huoneessa... Ihan dorkii... Ei mitää tärkeet.... Purilaisii ja hattaraa... Tai siis kai sä tajuut.... Yoshi sanoi pätkien ja laittoi ruokalistan naamansa eteen.

-Mitä ihmettä? Furi katsoi Yoshia epäillen ja mietti oliko tämä ollut viisasveto tulla treffeille moisen sekopään kanssa. Furi hinasi kätensä pöydälle ja yskäisi vihjeeksi.

-Ompas sulla kapee ranne. Yoshi kietaisi kätensä Furin ranteen ympäri ja mittasi. Furi vetäisi kätensä pois pettyneenä. "Toi ei sit tajuu vaikka kuinka vinkkailisin. Epätoivoinen romantikko tai jotai. Mä tyrkytin mun kättä ja se vaan alko mitata mun rannetta. Mikä dorka..." Furi ajatteli ja katsoi Yoshia joka hymyili hermostuneena.

Kun ruoka oli viimein saapunut Yoshi keksi puheenaineen.

-Onko kukaan tarjoilija heittäny ruokaa sun päälle? Silmät suurina Yoshi tuijotti Furi joka pyöritteli hiuksiansa tylsyydestä.

-No kuule ei ole! Furi ärähti. "Missä se sulava vesipallojen viskoja on? Kaikki meni hyvin kunnes sen kaveri tuli jotain urputtaa. Mitähän se muuten sano... Miks Yoshi huusi pysy erossa siitä? Kestä pitää pysyy erossa?" Furi uppoutui ajatuksiinsa kun Yoshi selitti muurahaisista ja setänsä sikalasta.

-Mut mull oli tosi...öööh...tota... Furi mietti sopivaa sanaa ettei pahottaisi Yoshin mieltä.

-Ai noinko huonoa seuraa mä olin. Yoshi sanoi pettyneenä ja rypisti kulmiaan surusta.

-Et. Vaan siis mull oli tosi kivaa. Furi väänsi tekohymyn ja hymyili Yoshille, jonka silmät alkoi säihkyä.

-Oikeesti! Sithän mä voin saattaa sut kotiin. Yoshi tarjoutui iloisesti. Furin silmät suureni.

-Sepä kiva! Mennään. Mä asun tossa ihan lähellä. Furi sanoi ylipirteästi ja paiskasi kätensä yhteen. Yoshin kävellessä ovelle Furi jämähtyi paikoilleen hetkeksi. "Voi vittu! Ei helvetti! Miks minä? Jättäis mut jo rauhaan. Ihan jees tyyppi, mut toosi tylsä. Pitääks täs kaikki tehä ite?"

-Mull oli kivaa kanssa. Yoshi sanoi ja sieppasi Furin syliinsä. Furi alkoi hymyilemään ja puri huultansa.

-Outoo että asut vastapäätä tota mestaa... Yoshi sanoi kun ei muuta keksinyt.

-Sä oot niin kakara! Furi sanoi.

Hän sieppasi Yoshin vyötäröltä kiinni ja suuteli tätä.

-Wou! Yoshi sanoi lumoutuneena.

-Näin kato me isot tehdään. Furi sanoi vitsaillen ja taputtu Yoshia päähän.

-Nähään huomenna samassa paikkaa. Yoshi sanoi ja vilkutti lähtiessään. Furi hiipi sisälle.

Furi käveli onnellisena kohti huonettaan, kunnes havahtui Noriin joka seisoi keskellä olohuonetta.

-Jaahas, missäs sä oot ollu koko illan. Kello on jo puol kaks yöllä! Nori huusi.

-Hei pliis! Ooks sä joku mun äiti? Furi sanoi tylysti.

-Mä vaan halusin tietää missä helvetissä sä oot ollut! Nori sähisi.

-Mistäs lähtien mun on pitäny raportoida joka saatanan tekemiseni sulle! Furi huusi siskolleen ja kääntyi loukkaantuneena pois Norista.

-Mä en kerro sulle mitään! Furi karjaisi ja käveli pois.

-Hmm... Mitähän isä sanoo kun kuulee, että olit yön poissa etkä kerro missä! Nori otti tekaistun mietintä asennon ja esitti miettivää.

Furi tajusi ettei voisi voittaa, joten päätti luovuttaa.

-Noh, mä tässä vähän mietin ja... Mitä sä haluisit että et kertois porukoille? Furi sanoi hymyilleen ja huokasi.

-Ai mäkö! En mä mitään suurta. Ihan pikku juttu vaan. Nori sanoi pirteästi ja läpsäisi kädet yhteen.

-Mä odotan... Furi pelkäsi jo pahinta.

-Haluun vaan tietää missä sä olit, sit sun pitää myös viedä mut sinne! Norin ääni muuttui vakavaksi.

-Ooks sä hullu! En mä suo voi sinne viedä. Ne kaikki tyypit siel on siistei ja helmei tyyppei, jotka kuluttaa aikaa rikkomalla sääntöjä! Ja sä lukutoukka mega hikkeilijä, haluat sinne! Miten ne kattois mua ja heittäis pihalle, kun raahaan sut sinne!

-No ehkä sun pitäis kysyy siltä poikaystävältäs! Nori sanoi viekkaasti ja osoitti Furia, jonka silmät laajenivat Norin sanoista.

-Voisit edes kerran tehdä jotain mun puolesta. Et voi tietää miltä tuntuu olla mä! Elää siskonsa varjossa. Kaikki pitää susta ja en yhtään ihmettele, oot tosi ihana ihminen. Kukaan ei puhui mulle ellei tiedä että oon sun sisko. Ja sekin kun ne tulee puhumaan mulle, on vain jotain: sano siskolles että soittaa mulle, voitko antaa mun numeron Furille tai eks sä oo Furin sisko? Jos oot niin sano sille että halusin sen numeron. Oli sitten kyseessä tyttö tai poika. Kaikki huomio mene suhun! Ja mitä mä saan siitä? Kuskata numerolappuja sulle. Nori ärisi kyyneleet silmissä. Furi katsoi itkevää siskoaan ja huokasi.

-Hei, en mä voinu tietää... Furi sanoi surullisena ja halasi siskoaan.

-Mä katon mitä voin tehdä. Furi kuiskasi Norin korvaan.

Norin sanoista järkyttynyt Furi mietti nukkumaan mennessään mitä asialle tekisi. Hän ei halunnut pilata omaa mainetta ja erota ystävistään, mutta ei halunnut tuottaa pettymystä siskolleen.

Päivisin Mitsy oli kolmosten ja hovimestarin kanssa yksin talossa. Kaksoset menivät kouluun ja Jiro töihin.

-Voih kuinka te kasvatte nopesti... Mitsy huokaili nostaessaan Shinjua kehdosta.

Yoshi tuli koulusta Furin mukana. Furi päätti saada Norin mukaan keinolla millä hyvänsä.

-Siin tais olla kaikki kysymykset, eiku ai nii. Miks haluisit päästä sinne? Yoshi mietti ja kysyi Norilta joka seisoi silmät säihkyen Furin vieressä.

-No... Koska tota, haluat olla niiku Furi. Suosittu! Nori vastasi hymyillen.

-Hmm... Okei voit mennä. Yoshi sanoi ja viittoi Norin pois huoneesta.

-No? Furi kysyi innokkaana.

-Ei, se on aivan liian tylsä. Lempiasiat lukeminen ja läksyjen kertaus! Miltä planeetalta se on? Yoshi sanoi kulmat rutussa ja heilutti päätään.

-Mut sun on pakko... Tai muuten... Furi katsoi surullisin silmin Yoshia. Hän väänsi tekokyyneleen ja huokaisi.

-Ääh, eihän sulle voi sanoa ei. Yoshi heltyi viimein. Furi ryntäsi Norin huoneeseen kuuluttamaan, että Nori pääsisi mukaan ensi kerralla.

-Mun pitäis kohta mennä... Mut en taida viittii. Yoshi sanoi hymyillen.

Jiro paiskasi lautaset pöytään ja istui alas.

-Anteeksi jos keskeytän sinut raggari! Mutta satuin tulemaan tähän MINUN keittiööni syömään, kunnes huomaan että joku nuorisorikollinen yrittää hurmata tytärtäni! Jiro sanoi vihaisesti Yoshia tuijottaen.

-Mikä on puolustuksenne? Jiro tivasi kuin poliisi.

-Kulta, älähän nyt. Olithan sinäkin joskus nuori... Mitsy rauhoitti ja hymyili Yoshille.

-Nii just isä! Miks sä aina pauhaat musta, vaikka Nori se tässä on jolla niitä ongelmia on! Furi mulkaisi Jiroa vihaisesti.

Furi potkaisi pöydän alla Yoshia jalkaan ja heilutti päätään kohti Jiroa.

-Anteeksi, taisin olla epäkohtelias kun en esittäytynyt. Olen Yoshi Yanagimoto, Furin ystävä. Yoshi sanoi pehmeästi ja hymyili lempeästi Mitsylle ja Jirolle. Hän ojensi kättään Jirolle jos tämä kättelisi.

-Vai että ystävä... Minun aikaani se että käsikkäin.... Mitsy potkaisi Jiroa lopettamaan.

-Sehän on kiva, harvemmin näkee Furin tai Norin kavereita täällä kotona. Mitsy iloitsi.

Nori kuunteli järkyttyneenä. "Miks mua ei vaivauduttu pyytää syömää. Mitä toi Furi tuolla valittaa musta! Haistakoot paska, ei se mua kumminkaa mihinkää tänää vie..." Nori tunsi olonsa petetyksi ja juoksi ylös.

-Näin käy niille, jotka rupee kouriin mun tyttärii! Jiro sanoi ja potki säkkiä.

-Etköhän sinä nyt vähän liioittele. Jos tarkkoja ollaan, et edes ole heidän isä! Emme ole edes naimisissa, joten ennen sitä he ovat sinulle vain Nori ja Furi! Mutta se vaikutti mukavalta pojalta, mikä sen nimi olikaan? Mitsy sanoi  lempeästi.

-Yoshi! Jo nimi kertoo että siitä tulee alkoholisti narkkari rikollinen, entä sitten ne kaikki lävistykset ja ne vaatteet.... Jiro vaahtosi.

-JIRO! Nyt lopetat tuollaiset puheet, et selvästikkään huomaa mitä teet Furille jos kiellät tämän rakkauden. Aikuisena hän päätyy jonkun valehtelevan sian vaimoksi ja saa kaksi lasta, kunnes joutuu jättämään välinpitämättöman miehensä ja löytää uuden, eikä koskaan tiedä kuinka kauan sekin kestää. Mitsy puhui omasta kokemuksestaan.

Illalla odottaessaan Nori leikki veljensä Kiboon kanssa.

-Hei älä syö sitä isää. Nori naureskeli ja otti nuken pois veljensä kuolaisesta suusta.

Nori kuuli kolinaa Furin huoneesta ja kurkkasi ovelta mitä tapahtuu. Hän näki siskonsa uusissa vaatteissa peilin edessä pyörimässä. Nori huokasi ja katsoi itseään. Hänestä tuntui pahalta, koska ei voinut pärjätä Furille kuten hänelle oli jo vuosia toitotettu.

Nori varasti paidan Furilta ja pari lehteä josta katsoi mallia. "Laitoinkohan mä tän huulipunan ny sitte oikein? Näyttää vähän epäilevästi siltä että en..." Nori ajatteli, mutta päätti ettei se saisi häiritä iltaa.

-Noh miltä mä nyt näytän? Nori ryntäsi Furin huoneeseen jossa Yoshi jo tyttöjä odotti.

-Siis.. Ihan kivaltahan sä näytät. Mutta miks sull on Furin paita, ja rusetti? Yoshi tunnisti vaatteet heti.

-No mä vaan lainaan... Ei sitä haittaa. Nori heilautti kättään ja hymyili.

-Tällänen tää paikka sit on. Mielenkiintoinen. Luulin vähän erilaiseks. Nori tutkaili ympärilleen.

-Luuliks et täällä on kännissä olevii teinei ja iso baari? Furi naureskeli.

-Niin mä vähän kyllä aattelin, mut ei sit. Nori yritti näyttää pettyneeltä, mutta oli onnellinen siitä ettei alkoholia tarjoiltu luvattomasti alaikäsille.

-No kyllä täältä viina saa jos se ny siitä on kiinni! Tiskille vaa tekee tilausta ja siitä se lähtee. Furi osoitti tiskiä jossa joku keikki iso kattilallista jotain nestettä.

Furin selittäessä siitä että kiisselin keitto oli vain kulissi viinalle. Samassa asussa kuin Nori oleva tyttö lauloi karaokea kunnes kiljaisi.

-FURII!! Hanii tuus tänne. Tyttö huusi ja heilutteli käsiään.

-Asako säkin olit täällä! Furi sanoi ja halasi Asakoa.

-Totta kai, missäs muualla?

-Siis kuka toi on jolla on sun paita päällä! Asako sanoi kauhuissaan.

-Toiko? Nori... Jooh mun piti ottaa se mukaa, tai se olis...öö...soittanu poliisille! Furi valehteli sujuvasti.

Vaikka Furi ja Yoshi olivat treffeillä ei Furi saanut katseilta rauhaa.

-Kukas on tämä kaunis neito! Poika sanoi ja suuteli Furin kättä hienostuneesti. Yoshi katsoi tiskiltä vihaisena poikaa joka lirkutteli Furille.

-Voih kuinka herttaista. Mä oon Furi. Furi naureskeli.

Kuin tyhjästä Yoshi tuli Furin viereen.

-Onko muuten totta että oot Yoshin kaa? Poika sanoi närkästyneesti ja törkkäsi sormensa Yoshin kylkeen.

-En mä ny muuten sen kaa treffeillä olis. Furi huokasi kun tajusi aiheen siirtyneen tähän.

-Just, kannattais vaihtaa tälläseen kunnon mieheen. Poika otti miehekkään asennon.

Furi istuutui pöytään loukkaantuneena.

-Mitä sä tolla meinaat? Kerjääks sä turpaas? Yoshi uhkasi ja tönäisi poikaa.

Nori ei kestänyt katsoa kun Furi sai taas kerran kaiken huomion. Hän meni ulos ja päätti puhua seuraavalle pojalle joka kävelisi ohi. Piakkoin joku poika kävelikin ohi. Nori meni eteen seisoon ja kätteli poikaa.

-Moi! Mä oon Nori Fukuda.

-Ööh... Sanoitko että Fukuda?

-Joo, kui? Nori oli hämillään.

-No hei babe... Poika nojautui taaksepäin  ja napsutteli sormiaan. Nori katsoi kummaksuen poikaa.

-Anteeks mitä?

-Oot siis Fukuda, Furin sisko?

-Joo... Nori sanoi pettyneenä koska tiesi mihin tämä johtaisi.

-Okei anna vaan se numero niin vien sen sille, mut varotan se on varattu Yoshille. Poika raapusti nopeasti jotain suttua paperille ja ojensi Norille.

-Kiitti! Oot paras! Poika juoksi syrjemmälle.

Ravintolaan Nori ei suostunut menemään, Furi oli siellä ja melkein kaikki muut hänen ympärillään. "Mitä ne siinä Furissä näkee? Vaikka teen kaiken niinkuin se en silti kelpaa. Sen ei tarvi kun heilauttaa kättään niin kaikki ihailee jo sitäkin. Mä saan ihailua vaan jos voitan tiedekilpailun ja sekin ihailu tulee äitiltä. Noh Kiboo fanittaa mua kun vien sen potalle, mutta mäkin haluun tollesen ihailija joukon." Nori ajatteli masentuneena ja pyörähti tuolillaan hän katsoi ikkunasta sisään. Furi kikatteli Yoshin sylissä kun kymmenet ihmiset tulvivat ympärillä. Kaikki raahasi tuolin heidän viereen ja jos ei mahtunut niin sitten istuttiin syliin tai seistiin. "Mitä mun pitää tehdä että saan tollasen huomion? Tappaa itteni? Noh ei ketään sillo kiinnostais..." Nori mietiskeli yksin ulkona kebab kioskilla ja söi hodaria.

"Enhän mä ees osaa luistella, tolleen vaan kaatuilen heti. Furi varmaa osais tänkin... Onko mun itsetunto oikeesti näin matalalla. Noh on se. Minkä mä sille voin että Furissa vain on sitä jotain, mitä mussa ei oo. Onhan se kaunis ja viisas. Vaikka ei uskois se on kympinoppilas kuten määkin. Silti se uskaltaa rikkoo sääntöjä ja saa kaiken haluamansa. Sitä ei varmaa ikinä nolota. Mua nolottaa päivittäin. Mikä tekee siitä sellasen että se saa kaiken. Kaikki pitää siitä? Miksi? Onko kukaan sanonut sille edes ei, ikinä?" Nori lähti pettyneenä kotiin.

 

Furi hommasi Norille hieman seuraa. Mutta Nori ei innostunut. Furi ei tiennyt mikä tätä vaivasi kun mökötti huoneessaan, mutta ei siihen puuttunutkaan.

Viimeinen kuva Kiboosta (se poika) ja Tenshistä (se tyttö) ennen kasvua. Shinju (se toinen tyttö) huitelee jossain.

Furi halusi auttaa kolmosia heidän tärkeänä päivänä.

Tenshistä kasvoi kaunis tyttö. Hän löysi Furin vanhan mekon ja tykästyi siihen.

Kiboosta tuli tälläinen komea poika. Juhla-asussa tässä kuvassa.

Ei Shinjukaan mikään ruma ollut. Molemmat ovat todella kauniita. Nori ja Furi saa kolmosista kovat kilpailijat...

Norin kiukutellessa Furille tämän suosiosta. Furi opasti miten tyttöjen pitäisi käyttäytyä häissä.

-Mä oon niin ylpee kun oot samanlainen kun mä. Furi sanoi onnellisena ja halasi Tenshiä.

-Kiitti, mäkin pidän sun tyylistä toosi paljon. Tenshi hymyili söpösti.

Akvaario oli liian kiinnostava Jiron ja Mitsyn mielestä, molemmat unohtivat täysin omat häänsä, kunnes vieraat jo tulivatkin.

Vieraat ottivat heti alkajaisiksi shampanjaa.

Sitten tulikin virallinen seremonia.

Mitsy oli tilannut kauniin kakun ja raahasi viinit esille.

-Suu auki Jiro! Mitsy hihkaisi ja laittoi haarukan Jiron suuhun. Jiro meinasi tukehtua, mutta nielaisi kakun ja hymyili kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Illalla juhlat siirtyivät uima-altaan puolelle.

Mitsy sai lahjaksi papukaijan.

-Minähän en tätä siivoo. Hovimestarikin lähti jo. Mitsy vilkuili sivuilleen ja alkoi lausua epämääräisiä sanoja. Sekunnissa aavemainen hahmo seisoi edessä ja alkoi siivoamaan. Furi katsoi hissistä ja jätkyttyi.

-ÄITI? Mitä helkkaria? Kuului huuto Mitsyn takana.

 

Joulu meni siinä.  :D Vasta nyt pääsen puuhailemaan uutta osaa. Toisaalta ajattelin muutenkin tehdä vähän harvemmin osia, mutta aina pidempiä kuin ennen. Vai pitäiskö sittenkää? :D Sitten kysymys nro 2. Meneekä tapahtumat liian nopeasti?

Mitsyn katoamisesta oli kulunut melkein vuosi. Jiro yritti pysyä vahvana lasten takia, joten jatkoi elämäänsä tai niin hän esitti.

-Kulta, sanoit että olit suunnitellut jotain? Mitä se oli? Haluaisin tietää. Jiro sanoi tylsistyneenä.

-Niih, siis jos otan jotain raitoi tai sellast, nii maksathan sää? Nori selitti ja heilutteli hiuksiansa. Jiro pyöritteli silmiään ja nyökkäsi vastaukseksi. Puhelin pirisi ja kuului juoksuaskeleita.

-Furi Fukuda puhelimessa. Kuka siellä. Furi sanoi pirteästi puhelimeen.

-Olen Anetta poliisista, hyvää päivää. Olen Mitsyn tapausta tutkiva poliisi, minulla olisi tiedoitettavaa teille. Mitsyn katoamisesta on jo niin kauan, että lopetamme etsinnät... Ääni puhelimessa sanoi ammattimaisesti. Furi parahti kesken lauseen itkuun.

-ISÄ! Ne aikoo lopettaa etsinnät. Furi huudahti. Nori nosti päänsä ja kyyneleet alkoivat valuivat hänen silmistään. Furi antoi puhelimen Jirolle.

-Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Jiro sanoi kyyneleitä pidellen.

-Jos tyttärenne ei olisi keskeyttänyt minua, olisin sanonut lauseeni loppuun. Eli siis, lopetamme etsinnät ellei löytämämme nainen ole Mitsy. Hänet on tuotu pihaanne. Ilmoittakaa sitten, onko hän oikea. Puhelu suljettiin.

Nainen käveli sisään. Hänellä oli takkuiset hiukset, ei meikkiä. Naarmuja naamassa ja veritahroja vaatteissa. Silti kaiken tämän alta, hän oli ilmiselvä Mitsy. Tatuointi viimeistään paljasti sen. Säihkyvine silmineen Mitsy katsoi perhettään ja hymyili. Hän huomasi kuinka lapset oli kasvaneet.

Furi juoksi kyyneleet valuen halaamaan äitiään. Kumpikaan ei olisi päästänyt irti ellei Nori olisi röhinyt takana vuoroaan odottaen.

-Äiti missä sä olet ollut? Nori halasi äitiään ja muisteli aikaa ennen Mitsyn katoamista.

Jiro otti Mitsyn lantiosta kiinni ja suuteli tätä. Suudelma ei kestänyt kauaa, mutta Jirosta ja Mitsystä aika tuntui pysähtyneen. He eivät ajatelleet mitään muuta, paitsi toisiansa. Kaikki katosi ympäriltä.

Mitsy selitti Jirolle ensin kaiken. Sen jälkeen he selittivät kaiken yhdessä Norille ja Furille. Kolmoset olivat niin pieniä vielä, etteivät tajunneet Mitsyn katoamista.

-Tässä se on, eikö näytä kivalta kodilta. Mitsy sanoi pirteästi ruokakassia kantaen. Jiro hymyile ja tutkaili taloa tarkemmin. Kaksoset kantoivat sisaruksiansa ja tutkailivat taloa epäillen.

-Noh, onhan tämä ihan jees. Siis jos tykkää tälläsestä kulahtaneesta slummi teemasta. Furi sanoi ivallisesti ja naurahti. Nori hihitti kunnes Mitsy loi ankaran katseen molempiin. Tuli hetken hiljaisuus, kunnes Mitsy avasi suunsa.

-Me muutimme tänne, ettei meitä löydetä. Onko selvä? Mitsy sanoi kiukkuisena ja vei kassin sisälle.

Muutosta ei mennyt kauakaan, kun perhe palasi normaaliin arkeen. Jiro kävi töissä. Mitsy hoiti lapsia ja....

...Kaksoset riitelivät milloin mistäkin.

-Miks sun pitää aina pöllii mun tyyli! Furi sanoi ankarasti ja silmäili Norin vaatteita.

-Miten niin? Tää oli mulla ekana! Nori puolustautui.

-Kysy vaikka porukoilta, tää oli mulla eka. Säkin tiedät sen. Furi syytti.

-No anteeks, että yritin ilmoittaa maailma että ollaan kaksosii! Nori sähisi.

-Älä esitä, ei vaatteet tee meistä saman tapasii. Ootko ikinä kattonu peiliin? Furi sanoi loukkaantuneena.

-Mitä sä tolla tarkotat? Nori ei enään ymmärtänyt siskoaan.

-Mä olen tumma, mulla on mustat hiukset! Mutta kaikki muut tässä perheessä on vaaleita blondeja tai punapäitä! Joten älä yritä. Furi sanoi ja juoksi pois.

Furi katsoi hymyillen peiliin ja kääntyili hieman, hetken kulutta hänen hymynsä hyytyi. "Äh mitä mä yritän, en mä tänne kuulu. Mut on varmaa adoptoitu tai jotain. En mä voi olla sukuu noille! Oon vaan... niin erilainen!" Furi ajatteli ja huokaisi surusta.

Furi tuli äitiinsä, hän oli luova ja rakasta soittaa ja maalata. Suruaan hän purki viulunsoittoon. Hän oli hyvä siinä, mutta ei myöntänyt kenelleekkään edes soittavansa sitä.

Siskonsa pakotuksesta Nori päätti olla persoonallisempi. "Noniin nyt näyttää jo vähän paremmalta. Mutta, jotain puuttuu. Mitä?" Nori peilaili itseään ja mietti.

Nori ei ollut räväkkä persoona kuten Furi. Hän oli hiljainen ja rauhallinen. Päivät hän vietti lukemassa ja meditoimassa. Hän rakasti yläkerrassa olevaa teepöytää. Siinä hän istui päivittäin ja mietiskeli.

-Kumpa pääsisin sinuakin käyttämään joskus. Mitsy sanoi haikeana ja putsasi pölyt pois häämekostansa. Hän istahti sängylle miettimään häitään, joita ei ikinä tuntunut pidettävän.

-Nori pyysitkö siskoasi syömään? Mitsy sanoi ruoka suusta lentäen.

-Joo, mut se sano että sill ei oo nälkä ja et se haluu olla rauhassa. Nori kohautti olkapäitään ja jatkoi syömistä.

Ruuan jälkeen Mitsy meni Furin huoneen ovelle.

-Kulta, ruoka on jääkaapissa. Syö sitten kun haluat. Onko selvä? Mitsy katsahti maahan ja odotti vastausta. Vastausta ei kuulunut, mutta Mitsy luuli Furin nukkuvan.

-Kulta Furi nukkuu, joten ollaan hiljaa kun mennään siitä ohi. Jiro nyökkäsi vastaukseksi ja meni yläkertaan. Mitsy katsahti taaksensa ja näki hääkaaren. Hän oli onnellinen ja meni keittiöön.

 

"Mitä ihmettä. Tän piti olla nuorisomesta eikä vapaapainin mestaruusottelu. En ees tunne täältä ketään. Noh ei se mitää en tunne tältä puolelta seutua ketään. Jos yrittäisin tutustua johonkuhun..."

Furi havahtui outoon ääneen takanaan ja kääntyi.

-Hei mikä toi juttu tuolla on? Poika sanoi häijysti.

-Tervetuloa mun mestaan. Poika sanoi ja heitti palloa ylös selkänsä takana.

Utelias Furi kääntyi ja tunsi kylmän veden kastelevan hänet.

-Miks sä noin teit? Furi sanoi surullisesti ja ravisteli itseään.

-Oot uusi, tää on mun mesta. Katon ookko tarpeeks helmi tyyppi tulee tänne. Poika sanoi ja otti miehekkään asennon.

-Must alkaa pikkusen tuntuu et oot liian lame tänne. Mun kaltanen fame ei voi jutello tyypille joka on noi lame. Poika riimitteli ja osoitti Furia.

-Mä sulle lamet näytän. Furi sähisi ja otti poikaa niskasta kiinni. Hän hieroi nyrkillä poikaa päähän ja kumartui eteenpäin. Poika kitisi armoa anellen Furin röyhelöisen mekon uumenissa.

-Anteeks, taisin olla väärässä. Poika sanoi arasti päästyään Furin kurituksesta.

-Ei se mitään. Monet aliarvioi mut. Furi naurahti.

-Mikä sun nimi on? Täytyyhän mun uusien tulokkaiden nimet tietää. Poika sanoi ja kohautti kulmiaan.

-Mä oon Furi. Entä sä? Furi katsoi epäilevästi poikaa.

-Yoshi. Tervetuloo joukkoon.

Ei mennyt kauaa kun Yoshi oli jo haihtunut pois. Furi seisoi pihalla miettien vaatteet vettä tippuen. "Jos meen sinne, vaikutan dorkalta kun lätäköitä tulee perässä. Jos seison tässä joku luulee että ootan jotakuta. Jos menisin luistelee, nääh ei osaa. Jos söisin jotain, ainii ei oo rahaa. Mut hei, meen vaikka juttelee tonne. Sehä olis hyvä. Mut vaikutan varmaa idiootilta kun meen kesken kaiken päliseen tuntemattomille. Mitä me tekisin tääl, jos meen pois vaikutan ihan nössöltä joka ei uskalla olla illalla ulkona." Furi katseli ympärilleen kunnes huomasi tulitanssijan. Hän meni muiden joukkoon katselemaan esitystä, koska tajusi vaatteiden kuivuvan samalla.

-Vuhuu! Hienoa! Oot paras! Furi huuteli tulitanssijalle.

-Hei sinihilkka! Miten menee? Kuului kaukainen huuto.

-Ai siis tarkotiks sä mua? Furi sanoi Yoshille joka hiippaili ohi.

-Joo... Nääks sä ketää muit tääll?

-Itseasiassa aika paljon, on toi ja sitten toi.... Furi luetteli kunnes hänet keskeytettiin.

-Nääh... Antaa olla keitä tääl on.

-Sä näytät nälkäiseltä. Haluisiks syödä jotain? Yoshi osoitti Furia.

-Olishan se kiva, mut ei oo rahaa. Furi voivotteli.

-Ei tarvi maksaa... Yoshi vihjaili.

-Hetkonen... Yritäks sä pyytää mua treffeille. Furi härnäsi.

-Jos haluat. Yoshi sanoi pehmeästi ja otti Furia kädestä. Furi alkoi kikattaa kuin pikku tyttö.

Kotona Mitsy sai vihlovia kouristuksia vatsaansa ja päätä alkoi särkeä. Hän meinasi kaatua lattialle, mutta sai otettua työtasosta kiinni. Horjuen hän luisui hiljalleen lattialle istumaan.

 

Sellanen se osa. :D Seuraavassa tulee enemmän Norista ja Furin treffeistä.